Aikaisemmkin on tekstissä puhuttu raiteen vapaanaolon ilmaisusta, jonka aikaansaamiseksi on kehitetty useitakin eri valmistajien kehittämiä järjestelmiä. Nykyisin käytetään uusasennuksissa käytännössä yksinomaan akselinlaskentaan perustuvia järjestelmiä. Toisaalta yhä edelleenkin raidevirtapiiriin perustuvia järjestelmiä on käytössä vielä vuosikymmeniä.

Raidevirtapiiri perustuu ajatukseen että sähköisesti yhtenäinen kisko katkaistaan ja eristetään määrätyin välein, jolloin muodostuu eristettyjä raideosuuksia. Huomattakoon että kisko jatkuu edelleenkin mekaanisesti yhtenäisenä eristyksistä huolimatta. Mikäli liikkuvan kaluston akseli, esimerkiksi veturin etutelin ensimmäinen pyöräkerta saapuu tällaiselle osuudelle, aiheuttaa se oikosulun kyseisen raideosuuden kahden kiskon väliin. Ajatus on tunnistaa tämä oikosulku raidereleen päästämisenä (lepovirtaperiaate, eli lepovirta lakkaa) ja toimittaa tästä ilmaisu kosketintietona eteenpäin asetinlaitteelle.

Nykyaikaisessa akselinlaskentaan perustuvassa järjestelmässä puolestaan akselinlaskentaosuuden molemmissa päissä on akseleiden määrän ja niiden liikesuunnan tunnistavat elementit eli akselinlaskijat tai  oikeammin akselinlaskentapisteet kera kiskokoskettimien t. akselinlaskenta-antureiden. Akselinlaskentapisteet kytkeytyvät paikallisella kaapeloinnilla evaluaattoriin eli laskentatietokoneeseen, joka tietää kunkin pisteen laskeman akselimäärän ja niiden suunnan. Tätä kautta on toteutettu kunkin evaluaattoriin kytketyn raideosuuden vapaanaolon valvonta. Evaluaattori kertoo asetinlaiteelle relekosketintietona tai tietokoneasetinlaitteiden tapauksessa myös datayhteydellä raideosuuden vapaanaolon valvontatiedon. Akselinlaskennan perusteista (jotka käydään tarkemmin läpi myöhempänä, seuratkaa blogia) johtuen välitetään tarvittaessa myös perustilaan asetuksen esto (RR, Reset Restriction). Tämä esto tarkoittaa sitä ettei sisäänlasketuilla akseleilla varattua osuutta voida vapauttaa ilman erikoistoimenpiteitä.

Oikein toimivaa raidevirtapiiri- ja akselinlaskentajärjestelmää verrataessa voidaan todeta että akselinlaskentaan perustuva järjestelmä on myötäsyntyisesti varmempi, koska ohjelmallisesti asetettu RR-toiminne kykenee estämään tahattomat osuuden vapautumiset. Toisaalta akselinlaskentajärjestelmä vikaantuessaan vaikkakin menee turvallisempaan suuntaan varaten (vialla) osuuksia, sisältää riskin esimerkiksi evaluaattorin hallitsemattomassa uudelleenkäynnistämisessä. Käynnistyksen jälkeen ovat kaikki evaluaattoriin kytketyt raideosuudet varautuneina, mutta RR ei ole välttämättä konfiguroitu olemaan yhdelläkään niistä päällä tässä tilanteessa, eikä osuuksilla olevien akseleiden määrästä ole järjestelmällä mitään tietoa. Tässä tilanteessa on mahdollista vapauttaa kaikki raideosuudet riippumatta siitä onko niille todellisuudessa laskettu akseleita vai ei.

Esimerkiksi osuuden laskentapiste A laskee 10 akselia osuudelle sisään. Ensimmäisen akselin laskentapulsseilla (2 pulssia, jotta saadaan selville suunta) varautuu kyseinen osuus. Kaikkien akseleiden tultua lasketuksi sisään on osuus varautunut +10 akselilla. Ensimmäisen sisäänlasketun akselin yhteydessä asetetaan RR päälle, eli tieto siitä ettei osuus ole vapautettavisssa. Tässä tilanteessa evaluaattori nollatan ja sen ohjelmisto käynnistyy uudelleen. Osuutemme on nyt varautunut, mutta akselimäärä ei ole tiedossa. Riippuen ohjelmistosta, voidaan osuus nyt vapauttaa asetinlaitteen evaluaattorille antamalla komennolla tai ennen komentoa suoritettavalla aputoiminteella, jonka avulla RR poistetaan ja tämän jälkeen annetaan vapautuskomento. Riski piilee siinä, onko vapautuskomennon antavalla kauko-ohjaajalla aktuelli tieto kyseisen osuuden todellisesta tilanteesta. Aputoiminne kohdistetaan nimenomaan niille raideosuuksille, joille halutaan vapautuskomento antaa. Sama pätee luonnollisesti myös itse vapautuskomentoon.

Vaikka akselinlaskentaan perustuva vapaanaolon valvonta on myötäsyntyisesti varmempi, on tässäkin järjestelmässä mahdollisuus fataaliin turvallisuusvikaan (WSF eli Wrong Side Failure). Esimerkkinä tällaisesta erittäin vakavasta viasta voisi olla laskentapisteen suuntaselektiivinen vika, jolloin laskentapiste ei laske akseleita kuin yhteen suuntaan. Tällöin on mahdollista todellisuudessa varata raideosuus ilman että se näkyy akselinlaskennassa tai asetinlaitteella. Tämän estämiseksi valvotaan kiskokoskettimet, eli akselinlaskentajärjestelmän kiskoon asennettavat pyöräkerran tunnistusanturit sekä niiden liityntäelektroniikka evaluaattorin toimesta. Yleisesti evaluaattorin vialliseksi havaitsema laskentapiste jättää osuuden vialla varatuksi junan perään, mutta se on vapautettavissa asetinlaitteen komennolla. On huomattava että se osuus johon viallinen akselinlaskentapiste liittyy jää varautuneeksi, eli tämän osuuden vapaanaolon valvonta ei toimi luotettavasti. Ajatus on että asetinlaitetta käyttävä kauko-ohjaaja tai junasuorittaja havahtuu tähän seikkaan ja varmistuu (yhdessä veturinkuljettajan kanssa) siitä että junayksikkö poistui kokonaisena kyseiseltä osuudelta.

Akselinlaskentajärjestelmän evaluaattorit ovat poikkeuksetta turvallisusmielessä kaksikanavaisia (2v2) ja käytettävyyden kannalta ne voidaan rakentaa myös 2v3 tai 2x2v2 periaatteella, vaikkakin nykyaikaisilla ohjelmistoilla varustettuna 2v2 rakenne takaa riittävän käytettävyyden. On nimittäin olemassa mahdollisuus ohittaa vikatilanne ohjelmallisin keinoin laajemmissa järjestelmissä. Väärin laskeva laskentapiste voidaan ohjelmallisesti ohittaa mikäli osuudet kokonaisuudessaan sen molemmin puolin toimivat oikein. Eli vialla varautunut osuus vapautuu yhdessä oikein vapautuvan osuuden kanssa. Tässä menettelyssä piilee kuitenkin riski, mikäli juna katkeaa juuri viallisella osuudella eikä junakokonaisuuden valvonta toimi.